Uuden osan aika. Tämäkin osa etenee taas liiallisella nopeudella, mutta toivottavasti ei haittaile :) Tässäkin osassa tulee luultavasti ainiaan esiintymään jotain, mitä ei pitäisi, mutta kun ne plussat ja miinukset tulevat juuri silloin, kun nappaan kuvan >8/
Muuta asiaa ei oikein olekaan, seuraavaa osaa alan taas jossain vaiheessa työstää, mutta siihen tarvitaankin hieman enemmän aikaa... ;) Mutta, enpä paljasta enempää aiheesta, sillä suunnitelmilla on tapana joskus myös räjähtää käsiin.



No niin muksut, otetaanpas teistä ensin kuva, jotta päästään varsinaiseen osaan! Ei, ei katsetta puuroon. Tänne nyt vain...
*Maanittelua*



Kun ei osaa katsoa kameraan, niin ei sitten kerta kaikkiaan osaa. Sam ei halunnut näyttää pärstäänsä lukijoille, tai sitten hän ei halunnut katsoa kuvaajaan :D



Onneksi Siiri oli hieman paremmin mukana juonessa.



Tästä seuraakin pienimuotoinen taloesittely. Se on kuvattu oikeastaan kesken pelaamiseni, joten esim. kaksosten huone on jo lapsuusvaiheesta.



Eteinen takkoineen. Kukaan ei oikeasti voi nauttia tuosta takasta, kun heti se palaa yli äyräidensä... :/



Vessa, jossa pytyn ei pitäisi näyttää noin likaiselta. Ettekö siivoa koskaan? :0



Suihku.



Näkymä olohuoneeseen.



Rindan ja Aatun makuuhuone.



Toiselta kantilta.



Ja vielä kolmanneltakin :D



Keittiö, jossa Rinda tunki mukaan kuvioihin.



Lisää keittiötä.



Jep, ja tämäkin vielä keittiöstä.



Alakerran pohjapiirrustus.



Siirrytäänpäs yläkertaan.



Lukunurkkaus...



Hieman lisää yläkerran aulaa.



Kaksosten huone.



Hekin saivat oman kirjahyllyn.



Ja vielä yksi kuva kirjoituspöydistä, joilla heidän pitäisi tehdä läksynsä. (Mutta eivät kertaakaan tehneet...)



Jahas, näitä olikin vielä yksi kuva. Noh, tässä siis... Taitaapi olla Samin sänky.



Taaperon huone. Joku siellä nukkuukin... :)



Ja pakollinen pottakuva :DD



Yläkerran wc/suiku, sillä eiväthän he yhdellä pärjää.



Punainen pytty!



Ja kylpyamme, joka on varmasti ollut jonkun muun sukupolven asunnossa myös.



Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, perijän makuuhuone.



Peilejä tuli aika monta, mutta kun...



Ja vielä huoneen lamppuina toimiva kynttilästö :)

Nyt sitten itse osaan --->

>>*<<



Perheen mamsteri, jota ei pahemmin ole osissa näytettykään, eleli vieläkin varsin hyvissä olosuhteissa. Mumppis oli varsinkin Rindan mieleen, sillä mamsteri toi hänen mieleensä hyviä muistoja ammoisilta ajoilta.



Muutenkin arkielämä oli vallannut Purolan elämän melko samanlaisena kuin muinakin sukupolvina. Vaikka Siirillä olikin todettu arkielämää hieman hankaloittava sairaus, ei sen annettu vaikuttaa mitenkään suuresti.



Välillä tosin kaikki ei mennyt kuten oppikirjoissa sanottiin.



Varsinkaan silloin, kun esi-isä tuli kummitellet pelottelemaan!



Eikä oppikirjoissa myöskään opetettu aina kaikkea.



Ainakaan kotona yksin synnyttämistä. Kuka sitä nyt olisi halunnut kokeilla? Onneksi Liisan onnistui raahautua puhelimelle ja soittaa lääkärille. Eihän se lapsi nyt sentään puolessa tunnissa syntynyt.



Pieni Sara olikin mummin silmäterä.



Rinda ei olisi kestänyt mahdollisuutta menettää pieni pallero, nyt kun hänet oli monien tutkimusten jälkeen saatu turvallisesti kotiin.



Myös vanhemmat olivat perheenlisäyksestä innoissaan.



Nyt kun ei jättimaha haitannut muhinointia!



Vanhemmuuteen kuului myös vastuu. Liisa halusi lapsistaan kasvavan kunnon kansalaisia, ja siksi kotiäitinä olevana hän halusi opettaa lapsiilleen taitoja, joita olisi hyvä omata.



Tosin Sam ei kovin innoissaan ollut aamuisesta herätyksestä ja kävelyn opettelusta, mutta oppihan hän nyt kuitenkin lopulta taapertamaan ympäri huonetta.



Myös Sara sai osansa opetuksesta. Mummi opetti hänelle kuinka ollaan mahdollisimman söpösti.



Olihan mummi itsekin aika söpöstelyn mestari. Ainakin, jos rakastavalta aviomieheltä kysyttiin.



Kuka tietää, mitä tämä meinaa?



Jep! Kaksosten oli aika kasvaa kouluikään ja pienen Sarankin oli aika muuntautua taaperoksi pikkuhiljaa.



Hieman väärään osoitteeseen suuntautunutta tööttäilyä, mutta se ei menoa haitannut.



Sam kipaisi heti juhlien jälkeen pelaamaan mumminsa kanssa tikkupeliä, kun muut jäivät natustamaan kakkua.



Sara sai kasvaa turvallisesti papan sylissä.



Saanko esitellä, Sam Purola.



Jotenkin höyrähtäneenä ihmisenä tykkään tuosta merirosvoasusta :D



Söötti Siiri Purola, josta ei näköjään tullut toista kuvaa :(



Ja Sara Purola äitinsä sylissä. Kaikilla on mustat hiukset, jotka ovat peräisin Liisalta.



Sara ei ollut ainostaan lumonnut mummiaan, vaan myös papan, joka oli koko ajan paapomassa kaiken tahtovaa taaperoa.



Rinda oli viimein palkittu viime aikojan kovasta ahkeroinnista taiteiden hyväksi, ja hän sai kulkuluvan taiteiden mekkaan.



Lasten ensimmäinen kouluviikko oli mennyt uusia tutustumisia tehdessä.



Sam oli ehtinyt tutustua jopa bussinkuljettajaansa.



Uusi kaveri koulusta oli tullu Samin mukaan tänään.



Sama bussi haki Siirinkin. Tyttö oli eri koulussa kuin Sam, sillä hän tarvitsi erilaista opetusta.



Onneksi Siirikin oli kuitenkin onnistunut tekemään tuttavuuksia. Ainakaan hänellä ei ollut ennakkoluuloja toisen ulkonäön perusteella.



Orlando oli eräänä päivänä istunut bussissa hänen viereensä ja jostain syystä keskustelu oli virinnyt hyvin nopeasti.



Poikaa ei haitannut, vaikka Siiri olikin sokea. Tietystihän se vaikeutti joitakin asioita, mutta tyttö oli silti mukavaa seuraa.



He jakoivat samoja kiinnostuksenkohteita ja musiikkimieltymyksiä.



Myös Liisa oli salaa helpottunut siitä, että molemmilla lapsissa oli kavereita. Ja myös siitä, että nyt talossa oli päivisin hieman hiljaisempaa, kun vain Sara vaati hänen huomiotaan.



Iltaisin niitä huomionhakuisia olikin enemmän. Vaikka perijäpariskunta viettikin aikaansa suljettujen ovien takana, olivat he päättäneet, että kolme lasta oli tarpeeksi heille.



Nämä kolme olivat heille kultaakin kalliimmat, eikä kumpikaan halunnut sitä riskiä, että Liisalle voisi tapahtua jotain kolmannessa raskaudessa.



Aatu kävi vieläkin töissä kaupungilla, eikä hän päässyt edellisten johtajien tavoista eroon. Edelleen suuruudenhulluutta kuvaava kovaääninen helikopteri haki johtajan aamuisin töihin.



Tässä muuten hieman parempaa kuvaa Sarasta.



Eikö ole ihan söpö?



- Oletko aivan varma, että Siiri menestyy koulussa? Rinda otti itseään huolestuttavan asian aiheeksi erään kerran ruokapöydässä.
- Hänellä on todella hyvät opettajat, Liisa muistutti.



- Niin, kävimme siellä tutustumassakin. Joissakin ovissa on jopa pehmennykset, muistatko? Aleksis kysäisi Liisalta, joka naurahti, mutta vakavoitui sitten.
- On hyvä, että hän osaisi kommunikoida muidenkin kanssa.
- Niinpä kai.



- Kohta voimme ostaa hänelle kirjojakin, kunhan hän osaa kunnolla pistekirjoitusta, Liisa hymähti.
- Voisikohan hän joskus osata soittaa pianoakin, jos laittaisimme niihin näppäimiin jotkut tunnisteet?
- Näppäimiin! Hassu, niitä kutsutaan yleensä koskettimiksi.



Myöhemmin Liisa ja Aleksis puhuivat vielä samasta asiasta, mutta päätyivät siihen, että pitäisivät Siirin vielä samassa koulussa. Olihan tyttö saanut sieltä ystäviäkin.



He olivat onnellisia, kun lapsetkin olivat.



Aatulle oli tullut tavaksi käydä iltaisin toivottamassa hyvää yötä lapsille.




Hän halusi tällä viestittää, että oli aina heidän turvanaan, vaikka mikä olisi tullut.



Yleensä joku oli tehnyt ruokaa siihen mennessä, kun lapset olivat tehneet läksynsä, joten koko perhe saattoi istua iltaa yhdessä.



Tällä kertaa Liisa oli tosin jo kadonnut pesettämään Saraa, eikä hän saanut kuulla avaruusaiheista koulukaskua, jonka Sam oli kuullut viimeisellä välitunnilla.

>>*<<



Viimein oli myös Saran aika kasvaa pois taaperon vaatteista.



Suuret kannustukset ja puhallus!



Sara Purola!

>>*<<



Valitettavasti juhlahumu ei kauaa kestänyt.



Rinda tunsi voimiensa ehtyvän päivä päivältä, ja joskus sängystä nouseminen vaati kovia ponnisteluja.



Siksi oli helpompi vihdoin luovuttaa.



Kaksosten syntymäpäivät vietettiin, vaikka sydän olikin vereslihalla rakkaan poismenosta.  



Ensin Siiri.



 Ja sitten Sam.


Kaksosista myöhemmin parempaa kasvokuvaa. Jos joku haluaa linkata jotain hienoa lastenvaatesivustoa, niin ihan rauhassa, sillä musta tuntuu, että kierrätän noita paria vaatekokonaisuutta koko ajan.

Mutta niin, mitä osa teissä herätti? Kommenttia, niin olen superiloinen :)